Pendelöinti on stressaavaa kellon tarkkailua

Tampere-Helsinki -välin junamatkustaminen puhuttaa kotipaikkakuntansa ulkopuolella työssäkäyvien, eli pendelöijien keskuudessa. Aikataulujen epäluotettavuus tuntuu niin säännönmukaiselta, että se on saanut liikkeelle joukon pendelöintiaktivisteja. Joukkoon lukeutuu myös tamperelainen Elina Kamppari. Kamppari perusti ystävänsä kanssa vuonna 2013 Työmatkapendelöijät Tampere-Helsinki -nimisen Facebook-ryhmän Helsingissä työssäkäyvien vertaistukikanavaksi.

– Siellä jaetaan perusturhautumisen lisäksi paljon hyödyllistä informaatiota. Sieltä näkee yleensä ensimmäisenä tarpeelliset tiedotteet tai junien myöhästymiset, Kamppari kuvailee perustamaansa ryhmää.

Turhautuminen Facebook-ryhmässä kävi sietämättömäksi, sillä pendelöijien mukaan Tampere-Helsinki välin aikatauluissa on viimeisen parin vuoden aikana ollut enemmän epävakaisuutta kuin luotettavuutta. Pettymysten saattelemana syntyi 74 pendelöijän allekirjoittama mielipidekirjoitus, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa 20.2.

Kamppari on itse taittanut työmatkaansa junalla noin neljä kertaa viikossa jo vuodesta 2008 aloitettuaan työt Suomen Partiolaisilla. Hän on tällä hetkellä äitiyslomalla, mutta jo karttuneeseen kymmenen vuoden pendelöintikokemukseen mahtuu paljon turhautumista.

– Kyllä se on monesti useampi kerta viikossa, kun aikataulut pettää. Talvet ovat aina olleet huonoja, mutta nyt myöhästely on ympärivuotista. Sanotaan niin, että harvinaisempaa on, että juna olisi ajoissa, hän kertoo.

Arjessa junien myöhästely vaikuttaa paitsi työntekoon, myös ihmisiin hänen ympärillään. Vaikeimmat tilanteet ovat liittyneet esimerkiksi oman lapsen hakemiseen päiväkodista.

– Jos piti ehtiä hakemaan lapsi päiväkodista ennen viittä, niin pyrin olemaan neljältä Tampereella, sillä päiväkodille matkaamiseen asemalta tuli aina varata puoli tuntia. Junassa istuminen oli sellaista kellon tarkkailua, että niin kauan kuin ollaan vain 10 minuuttia myöhässä, voi päiväkotiin vielä ehtiä, Kamppari kertoo.

– Meillä onneksi on tukiverkkoa tässä Tampereella, että myöhästymisen sattuessa ja miehen ollessa työreissussa, soitin mummulle tai papalle, joka pystyi hakemaan lapsen päiväkodista. Sellaista ei kaikilla kuitenkaan ole. Pahimmassa tapauksessa joutuu soittamaan päiväkotiin ja silloin ongelma koskettaa myös päiväkotia ja siellä työskenteleviä henkilöitä.

“Pahimmassa tapauksessa joutuu soittamaan päiväkotiin ja silloin ongelma koskettaa myös päiväkotia ja siellä työskenteleviä henkilöitä.”

Tärkeisiin työmenoihin joutuu Kampparin mukaan nykytilanteessa varaamaan kohtuuttomasti aikaa itsestä riippumattomille myöhästymisille.

– Jos on töissä yhdeksältä joku tärkeä tilaisuus, on silloin pakko lähteä kuuden junalla, jotta ehtii varmasti yhdeksäksi töihin. Onhan se stressaavaa, ettei aikataulua voi varmaksi tietää.

Hän kertoo myös eräästä tutustaan, joka on joutunut luopumaan kaikista aikataulusidonnaisista liikuntaharrastuksistaan, sillä hänellä ei junien myöhästelyn vuoksi ollut mahdollisuutta ehtiä niihin.

Ratkaisuksi ongelmaan Kamppari arvelee raiteiden parempaa kunnossapitoa, jotta junat pystyisivät kulkemaan maksiminopeutta. Myös raidekapasiteetin lisääminen Helsinki-Tampere välille auttaisi.

– Usein joudutaan kulkemaan hitaampien junien perässä. Niissä tapauksissa riittää, että yksi juna on myöhässä ja se tukkii kaikkien muidenkin väylän.

Pendelöijien toiveissa olisi, että ilmoitettuihin aikatauluihin voisi luottaa. Nykytilasta kärsivät matkustajien lisäksi perheet, työnantajat, lasten hoitajat sekä harrastusten vetäjät.